Lakkaa ja leipäjuustoa

Tässä simppeli herkku, jos tekee vähän mieli jotain pientä ja pakastimesta löytyy lakkoja.

Lakkaa ja leipäjuustoa (1 annos)

pala leipäjuustoa
loraus kermaa
n. kourallinen lakkoja

1. Pilko leipäjuusto syvälle lautaselle.
2. Lorauta kermaa niin että lautasen pohja peittyy.
3. Mikrota hetki niin että leipäjuusto hieman pehmenee ja sulaa reunoilta.
4. Kaada päälle lakkoja.

Täytetyt kesäkurpitsat

Syksyn satokausi on alkanut ja oma maa tuottaa kesäkurpitsaa. Siksipä on kehiteltävä ruokaa niistä. Kesäkurpitsa on parhaimmillaan pienenä ja kiinteänä, mutta jos käsiin jää liian isoksi venähtäneitä yksilöitä, voi niiden koon käyttää hyväksi tekemällä täytettyjä kesäkurpitsoja. Kesäkurpitsan voi aina täyttää niillä täytteillä, mikä itselle parhaiten maistuu, mutta tässä nyt on käytetty kinkkua ja vuohenjuustoa.

Täytetyt kesäkurpitsat (2 annosta)

1 iso kesäkurpitsa
1 pss kinkkukuutioita
1 pkt vuohenjuustoa
1 sipuli
juustoraastetta
suolaa, pippuria, chiliä
öljyä ja/tai voita paistamiseen ja voiteluun

1. Puolita kesäkurpitsa pituussuunnassa ja koverra puoliskot "veneiksi".
2. Pilko kesäkurpitsasta irti kaiverrettu sisus pieneksi silpuksi. Silppua sipuli.
3. Kuullota sipuli pannulla, lisää kinkku ja kesäkurpitsa ja kypsennä hetki, mausta.
4. Täytä voideltuun vuokaan asetetut kesäkurpitsankuoret täyteseoksella.
5. Lisää täytteen päälle vuohenjuustopaloja ja juustoraastetta.
6. Kuorruta uunissa n. 180 asteessa n. 15-30 min. ajan.

Kukkoa viinissä

Kaverilta saadut kukot päätyivät kynimisen jälkeen pataan. Koska viiniä löytyy (aiemmin jo kirjoitin kaverilta saadusta valkkarilärväristä... no, samasta lähteestä on myös punkku, joka pitäisi saada kulumaan ruuanlaittoon kun ei juotavaksi oikein enää kelpaa), päätin kokeilla kukkoa viinissä. Oli tosi helppotekoista ja maittavaa, joten kannattaa kokeilla, jos löytyy pataan sopivaa kanaa.

Kukkoa viinissä (n. 6-8 annosta)

kokonainen kana (reilu 1 kg) tai 6-8 kanan koipireisipalaa

n. 50 g silavaa (tai pekonia tai kimpale voita)

n. 10 pikkusipulia (n. 250 g)

200g herkkusieniä

5 dl punaviiniä

2 laakerinlehteä

suolaa, pippuria, timjamia

(1-2 rkl suurustetta)

1. Pilko kana reiluiksi paloiksi.

2.  Ruskista silava padassa ja ruskista kananpalat silavassa.

3. Lisää kuoritut sipulit, putsatut sienet, punaviini ja mausteet.

4. Kiehauta ja anna kypsyä miedolla lämmöllä n. 2 tuntia (broilerille riittää n. 45 min.)

5. Halutessasi nostele kanat pois liemestä ja suurusta siivilöity liemi.

Koska kukkoni olivat vähän pieniä (molemmat alta kilon) käytin pataan ne molemmat. Irroitin niistä koivet (luineen ja nahkoineen), siivet, rintalihat ja muut isot lihat pataa varten ja säästin loppuraadon kanaliemeen. Kukot olisi voinut pilkkoa myös ihan kokonaan pataan, mutta tein nyt tällä kertaa näin. Pelkkiä lihoja ei kuitenkaan pataan kannata laittaa sillä luut ja nahka tuovat lisämakua ruokaan.

Pilkoin silavan ja paahdoin sitä hetken padassa niin että rasva irtosi. Tämän jälkeen ruskistin kukonpalat silavassa. Lisäsin kuoritut sipulit ja putsatut sienet. Jos ne ovat kovin isoja, voi niitä puolitella. Viimeiseksi laitoin pataan viinin ja mausteet, suolaa meni ehkä ruokalusikallisen verran. Pata jäi hautumaan n. 3 tunnin ajaksi kannen alle, vaikka parikin tuntia olisi riittänyt. Tällainen pataruoka ei kuitenkaan helposti kuivu ja mene piloille, joten lisäaika ei haitannut. Lopuksi poimin kanapalat pois liemestä ja suurustin sen n. ruokalusikallisella kaurajauhoja. Suurustamisen voisi myös jättää pois, mutta suurustamalla saa liemestä kastikemaisempaa. Suurustettaessa kannattaa sekoittaa suuruste hyvin tilkkaan kylmää viiniä ja lisätä vasta tämä seos pataan, silloin suuruste ei paakkuunnu niin helposti. Lopuksi kiehautetaan lientä n. 3-5 minuuttia kunnes se sakenee hieman.

Tarjosin kukon keitetyn parsakaalin ja salaatin kanssa. Jokin muusi tai pyre olisi myös voinut toimia hyvin lisukkeena. Valmis kukko oli niin mureaa, että lihoja ei tarvinnut edes irroitella luista vaan luut saattoi vain poimia pois padasta. Myös kukkodiileri antoi siunauksensa sapuskalle, kun toimitin hänellekin maistiaiset kiitokseksi kukoista.

Sinisen kukon liemi (kanaliemi)

Teen itse omat kanaliemeni, sillä sitä on todella helppo valmistaa ja sitten tietää mitä suuhunsa laittaa. Tässä liemi on valmistettu silkkikanasta raakana, mutta yhtä hyvin voi käyttää tavallista kanaa tai broileria kypsänä tai raakana ja jopa pakastettuna. Lihoja ei kannata liemeen tuhlailla vaan käyttää liemen tekoon jo "kertaalleen syötyjä" tipuja. Oma liemeni valmistuu useimmiten grillibroilerin jämistä: pakastan luut ym. jämäpalat aina kun syömme kokonaista broileria ja sitten kun on aikaa, keitän niistä liemen. Liemeen on myös kätevä heitellä jääkaapin pohjalle unohtuneita juuresten jämiä jos sellaisia löytyy.

Sinisen kukon liemi (kanaliemi) (n. 1,5 litraa)

kokonaisen kanan tai broilerin luut, nahka ym. jämäpalat kypsänä tai raakana

n. 2 l vettä

n. 2 rkl suolaa

n. 10 musta- tai maustepippuria

2 laakerinlehteä

(sipulia, palsternakkaa, selleriä, porkkanaa tm. juureksia)

1. Laita aineet isoon kattilaan.

2. Kiehuta hiljaisella lämmöllä 2-3 tuntia.

3. Siivilöi liemi.

Liemen teko alkaa laittamalla kanan jämät kattilaan ja kaatamalla päälle kylmää vettä sen verran että ne peittyvät. Yleensä vettä menee ehkä vähän vajaa kaksi litraa yhteen kananraatoon, joskus jos on todella hyvin syöty grillibroileri, saattaa yksikin litra riittää. Pakastetut kananjämät voi heittää kattilaan suoraan pakastimesta. Suolaa laitetaan ruokalusikallinen litraa nestettä kohden, eli muista muuttaa myös sen määrää jos veden määrä eroaa ohjeesta kovin paljon. 

Kuvissa esiintyvään liemeen heittelin muiden aineiden sekaan myös kaapista löytyneen punasipulin, palan vähän jo kärsineen oloista juuriselleriä ja palan hieman jo ituista palsternakkaa, jotka olivat jääneet jääkaappiin pyörimään jostain aiemmasta kokkailukerrasta. Liemen teko on hyvä keino päästä eroon vähän kämäisistä juureksista (kunhan ei mitään kunnolla pilantunutta tai homeista laita mukaan) kun niitä ei syödä kuitenkaan. Juurekset voi jopa nakata mukaan kuorineen, koska liemi kuitenkin siivilöidään.

Liemi saa porista hiljaisella lämmöllä 2-3 tuntia, aika ei ole mitenkään tarkka joten ei haittaa vaikka menisi ylikin. Jos kana on raakaa ja vaahtoaa kovasti, voi vaahdon kuoria pois pinnalta, mutta ilman kuorimistakin on ihan hyvää lientä tullut. Kun liemi on valmista, se siivilöidään. Jos kanaan on jäänyt paljon lihoja ja jaksaa nähdä vähän vaivaa, voi ne putsata raadosta irti ja käyttää salaattiin tai munakkaaseen tms. 

Siivilöity liemi on valmista käytettäväksi esim. keittopohjaksi. Liemen jäähtyessä sen pinnalle nousee rasvakakku, jonka voi käyttää liemen mukana tai poistaa. Liemi säilyy jääkaapissa muutaman päivän rasvakakun alla. Liemen voi myös pakastaa, pakastettuna se säilyy virallisten ohjeiden mukaan pari kuukautta mutta itse olen kyllä käyttänyt puolikin vuotta vanhaa lientä.

Kana kynittävänä?

Kuvan kukot eivä liity tapaukseen, lähde: Google ;) (eli Picasan vapasti käytettäviä kuvia)

VAROITUS! Seuraava teksti sisältää ällökuvia, älä katso jos et kestä niitä!

Sain ystäväni kautta itselleni pari kukkoa. Kukot olivat varmasti onnellisissa oloissa kasvaneita ja taatusti tuoreita, mutta... ne pitäisi kyniä itse. Eipä siinä muuta kun kokeilemaan. Ruokavuodesta (se keittokirja, josta on jo ollut aiemminkin mainintoja) löytyi ohje: 1. Aloita kyniminen rinnasta, 2. Kärvennä untuvat. Aika suppea ohje, mutta ei auta kuin kokeilla. Onneksi riistalintujen kohdalta Ruokavuodesta löytyi kynimiseen hieman enemmän ohjeistusta, jota saattoi soveltaa. Lisäksi netistä hakemalla löytyy jotain vinkkejä vaikka perusohjeet ovatkin aika vähissä.

Kukoista ensimmäinen meni harjoitteluun mutta toisesta onnistuin ottamaan kuviakin. Kaveri näyttää hassun väriseltä, koska se on silkkikana. Niiden kuuluukin olla pörröisiä ja nahka on sinistä. Toinen kukoista (se ensimmäinen harjoitteluversio) oli ihan tavallinen, mutta siitä ei niitä kuvia ole. Alustakin näyttää vähän hassulta, sillä suojasin pöydän pinnan pahvilla. Kynin kukot ulkona terassilla, jottei sisätilat sottaannu höyhenistä, mutta homma olikin suhteellisen siistiä (kun piti vieressä jätekassia, johon höyhenet heti laittoi) joten sen olisi voinut tehdä sisätiloissakin.

Tästä lähdettiin liikkeelle: kukko ilman päätä, jalkoja ja sisäelimiä

Kyniminen hoitui yllättävän helposti. Ensimmäiseen meni enemmän aikaa kun lueskeli ohjetta välillä ja ihmetteli mitä pitäisi tehdä, mutta toinen kukko tuli kynityksi alta tunnissa. Toinen kukko tuntui selvästi helpommalta kyniä mutta en tiedä oliko se kiinni rodusta vai siitä että olin jo vähän oppinut mitä pitää tehdä.

Kyniminen aloitetaan rinnasta

Jäljellä on vain äärimmäiset höyhenet

Aloitin kynimisen rinnasta. Höyheniä napataan sormiin muutama kerrallaan ja nykäistään reippaasti vastahöyheneen. Kämmeneen voi kerätä useamman nykäisyn höyhenet ennen kuin heittää ne jäteastiaan, silloin kyniminen nopeutuu hieman. Se mitä kynii rinnan jälkeen on ilmeisesti makuasia, mutta itsestäni tuntui helpommalta siirtyä rinnan jälkeen kylkien kautta koipiin, sitten siivet, kaula ja viimeisenä selkä ja pyrstö. Itse en saanut kaulasta kaikkia höyheniä irti mutta leikkasin ongelmallisen osan nahasta pois. Ruokavuoden ohjeessa kehoitettiin poistamaan viimeiset untuvat ja "kynät" pinseteillä, mutta sormet toimivat ihan hyvin kun nappaa kynsien avulla tiukan otteen.

Kun kaikki höyhenet (mitä irti lähtee) on poistettu, pesin kukon ja poltin jäljelle jääneet untuvat ja muut haituvat. Tässä käytin kaasupoltinta, jonka sain naapurista natolta lainaan. Sen kanssa pitää varoa ettei kärtsää sormiaan tai kanan nahkaa. Poltto onnistunee ihan tavallisella sytyttimellä tai tulitikuillakin, ellei kaasutöhötintä löydy.

Viimeiset untuvat ym. jäljelle jääneet "roskat" poltetaan

Lopuksi katkaistaan kaula

Kynimisen jälkeen kanasta vielä leikataan kaula irti ihan juuresta asti (ellei sitä käytä esim. kanaliemeen) ja kana on valmis uuniin tai pilkottavaksi pataan.

Valmiina uuniin tai pataan

Mustikka-kauramuffinit

Tämä nyt ei ole karppiohje, mutta kyllä tässäkin vehnäjauhoja vältellään. Hieman karppisemman version saa käyttämällä esim. karppisokeria, mutta itse en jaksa liikaa kikkailla, jos kyseessä on kuitenkin juhlatarjottavat. Kuvasta ei tullut kovin nätti, sillä jätin vuokiin liikaa kohoamisvaraa ja siksi muffinit näyttävät vähän aneemisilta... no, aina ei voi mennä niin kuin Strömsössä. Muffinit voi myös halutessaan kuorruttaa valkosuklaalla, jos hakee enemmän cup cake -tyyliä kuin perinteisiä muffineja.

Mustikka-kauramuffinit (n. 20kpl)

 

225 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
4 1/2 dl kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
200 g mustikoita
(valkosuklaata)

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
2. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
3. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan.
4. Lisää maito ja mustikat (pakastemustikat jäisenä), sekoita nopeasti.
5. Nostele taikina vuokiin ja paista 200 asteessa n. 20-25 min.
(6. Kuorruta jähtyneet muffinit suklaalla.)

Hyvät, pahat ja rumat broilerikökkeröt

Italo-henkisten broileripullien nimi selittyy broilerin kahtiajakoisuudella: se on maultaan hyvää vaikkakin eettiseltä kannalta hieman epäilyttävää. Ja vaikka kauneus onkin katsojan silmissä, niin ei näitä mitenkään voi kauniin pyöreiksi lihapulliksi väittää...

 Hyvät, pahat ja rumat broilerikökkeröt (2-4 annosta)

400 g broilerin jauhelihaa
1 muna
kourallinen pinjansiemeniä
kourallinen tuoretta basilikaa
1 lime
suolaa, pippuria, chiliä
oliiviöljyä ja voita paistamiseen

1. Pilko pinjansiemenet rouheeksi ja pieni basilika
2. Sekoita jauhelihaan mausteet, muna ja limen mehu.
3. Tee seoksesta lusikan avulla kökkäreitä ja paista ne rasvassa miedolla lämmöllä kypsiksi.


Aluksi pienin basilikanlehdet reiluiksi palasiksi. Sitten pilkoin pinjansiemenet karkeaksi rouheeksi, yksi siemen meni aina muutamaan palaan. Sekoitin ne ja mausteet sekä munan jauhelihaan ja puristin sekaan puolikkaan limen mehun. Raakaa broileria ei oikein viitsi maistella, joten huomasin vasta syödessä, että limen maku olisi voinut olla voimakkaampi ja laitoin siksi reseptiin kokonaisen limen. Lorautin myös hieman oliiviöljyä taikinaan, mutta sen voi jättää poiskin. Chiliä ripautin vain vähäsen jotta se toisi kökkäreisiin hieman terää muttei kuitenkaan maistuisi tuliselta. Jos tykkäät tulisesta ruusta, voi chiliä toki laittaa enemmänkin.

Heitin pannuun oliiviöljyä ja voita lämpenemään. Muodostin lusikan avulla taikinasta kökkäreitä, koska en halunnut sotkea käsiäni. Niistä ei tullut kovin kauniita, mutta ne olivat persoonallisia ja hauskan näköisiä, joten en lähtenyt siloittelemaan niiden pintaa. Paistoin hetken isommalla lämmöllä niihin hieman pintarusketusta ja laskin sitten lämpöä. Muutaman minuutin kuluttua käänsin kökkäreet lastan ja haarukan avulla ja jatkoin kypsentämistä. Loppuvaiheessa laitoin vielä kannen hetkeksi pannun päälle, etteivät kökkäreet kuivuisi.

Tarjosin kökkäreet yksinkertaisen tomaatti-kurkku-salaattiseoksen kanssa, jota hieman piristin ja yhtenäistin kökkäreisiin sopivaksi pinjansiemenillä, basilikalla ja pirskauksella limemehua.