Lemon Posset

Etsin sopivaa helppoa jälkkäriä tuliaisiksi saadulle Moscatel de Setubalille (Portugalilainen jälkkäriviini) ja törmäsin lemon possettiin eli englantilaiseen sitruunavanukkaaseen. Erikoista reseptissä on, että hyydytykseen ei käytetä liivatetta, munaa tms. vaan hyytyminen perustuu kerman kuumentamisen ja sitruunan happojen tuottamiin kemiallisiin reaktioihin. Resepti on ilmeisesti ollut blogihitti vuonna 2012 ilmestyttyään Glorian ruoka&viini-lehdessä (ainakin useiden blogien mukaan). Minähän en muodin aallonharjalla ratsasta, joten näin pari vuotta myöhässä on ihan oiva aika julkaista oma muunnokseni reseptistä.

Lemon Posset (6 annosta)

4 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
1 dl sitruunamehua

1. Sekoita kerma ja sokeri pienessä kattilassa.
2. Keitä seosta kolme minuuttia koko ajan sekoittaen.
3. Lisää sitruunamehu koko ajan sekoittaen.
4. Jaa seos annosmaljoihin.
5. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.
(6. Koristele esim. mansikoilla ja suklaalla.)

Ravintosisältö (ilman koristeita):

Koko resepti: P 8 g, R 140 g, H 114 g
Annosta kohti: P 1 g, R 23 g, H 19 g


Aloitin sekoittamalla kerman ja sokerin ja kiehauttamalla seoksen kattilassa... ja tietysti onnistuin tässä vaiheessa kiehauttamaan kermat levylle. Maitotuotteita kuumennettaessa pitäisi aina olla varovainen, sillä niillä on paha tapa kiehahtaa hyvin nopeasti ylös kattilasta sillä sekunnilla kun käännät katseesi muualle. Pitää siis jatkuvasti olla valmiina säätää levyn lämpötilaa tai jopa nostaa kattila kokonaan pois levyltä. Toisaalta, ei se maailmaa kaada jos seos kiehuu yli, jatkaa vain keittelyä kun lämpötila on tasaantunut jälleen (ja jos paljon kiehuu yli, voi vaikka vähän lisätä kermaa, kunhan keittelee seosta lisäyksen jälkeenkin sen kolme minuuttia).

Kermojen keittelyn jälkeen lisäsin sitruunamehun ja jaoin seoksen jalallisiin annosmaljoihin, jotka mielestäni ovat kivan näköiset tällaiselle vanukkaalle. Annoin hyytyä jääkaapissa. Koska jälkkäri piti saada kuljetettua n. 15 km päähän, peitin lasit kelmulla. Osassa ohjeita käsketään peittämään annokset joka tapauksessa kelmulla, mutta itse en sitä yleensä tykkää tehdä, sillä pinnasta haihtuva neste kerääntyy kelmuun ja alas pudotessaan muodostaa vanukkaan pintaan "kraatereita". Kuljetuksesta johtuen kuvan annoksista niitä siis löytyy, samoin vanukas on kuljetuksessa liikkunut ja muodostanut lasin reunaan ohuen vanukaskerroksen (sellaisen voi haluta tehdä tahallaankin, silloin kylläkin kannattaa tehdä se heti aluksi pyörittelemällä lasissa pientä määrää vanukasseosta ennen kuin täyttää lasin loppuun asti).

Hyydyttyään vanukas oli yllättävän kiinteää vaikka olin epäillyt onnistuuko resepti heti ekalla yrityksellä. Koristelin maljat tuoreilla mansikoilla (ja asetin niitä myös erikseen tarjolle). Mansikoiden lisäksi koristeeksi sopisi tumma suklaa mutta koska olin vieraisilla, en lähtenyt sotkemaan suklaalla vaan asetin sitä ihan vaan paloina tarjolle vanukkaan kanssa.