Sambialainen papumuhennos

Ensimmäinen ruoka rojekti-vihkosista, tein sitten samantien kokonaisen sambialaisen aterian. Tämä ohje ei nyt ole kamalan vähähiilarinen, mutta lisukkeiden kanssa pelaamalla käy kyllä vähän lepsumman linjan karpeille.

Sambialainen papumuhennos (4-6 annosta)

2 prk (800 g) ruskeita papuja (kypsiä)
1 prk (375 g) chilitomaattimurskaa
2 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä
suolaa, currya, mustapippuria

1. Kuumenna öljy ja lisää murskattu valkosipuli ja mausteet, kuullota hetki.
2. Lisää pavut ja tomaattimurska.
3. Anna kypsyä n. 15 min. välillä sekoittaen.

Ravintosisältö:

Koko resepti: P 52 g, R 37 g, H 147 g
Annosta kohti (4/5/6 annosta): P 13/10/9 g, R 9/7/6 g, H 37/29/25 g

Aluksi käsittelin valkosipulit. Käytin ohjeen kolmen kynnen sijaan kuusi kynttä, sillä käyttämäni luomuvalkosipulin kynnet olivat hyvin pieniä. Alkuperäisessä ohjeessa valkosipuli käskettiin puristaa, mutta itse en purista valkosipuleja (en edes omista valkosipulin puserrinta) sillä joku huippukokki (en nyt muista kuka) on sanonut, että silloin siitä tulee kitkerää. Puristamisen sijaan murskaan ja pilkon sipulit siten, että ensin kuorin ne, sitten asetan leveän veitsen kynnen päälle ja painan voimakkaasti terää kädellä, jolloin kynsi murskaantuu ja viimeistelen työn leikkaamalla valkosipulin pieneksi silpuksi.


Kun valkosipulit oli käsitelty, laitoin oliiviöljyä kattilaan kuumenemaan. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään auringonkukkaöljyä, mutta en lähtenyt sitä ostamaan yhden aterian takia. Kun öljy oli kuumentunut, heitin sekaan valkosipulit ja mausteet. Suolaa laitoin hyvin varoen, sillä pavut on säilötty suolaliemeen. Tässä vaiheessa saa toimia ripeästi, ettei valkosipuli pala, palanut valkosipuli kun on todella pahan makuista. Kuullotin hetken mausteita ja sitten heitin perään pavut ja tomaattimurskan. En tiennyt olisiko pavut pitänyt valuttaa vai ei, joten heitin ne liemineen, ihan hyvää tuli. Joku voi kokeilla valutetuilla pavuilla ja kertoa, miten onnistui. Annoin kypsyä miedolla lämmöllä niin että muhennos kuitenkin koko ajan kupli hiljalleen ja sekoittelin välillä. Loppupuolella huomasi selvästi, että alkoi olla valmista, sillä muhennos alkoi ottaa kiinni kattilan pohjaan ja seos sakeni samalla kun pavut hajosivat.

Tarjosin muhennoksen keräkaali-tomaattilisukkeen ja mannapuuron kanssa. Alunperin ohjeessa lisukkeena oli maissipuuro, mutta en lähtenyt metsästämään maissijauhoja sitä varten vaan käytin kaapista löytyneet mannasuurimoiden jämät lisukepuuroon. Vähähiilihydraattisemman version saisi käyttämällä esim. mantelipuuroa.

Keräkaali-tomaattilisuke

Tämä lisuke on tarkoitettu sambialaisen papumuhennoksen kaveriksi, mutta sitä voi toki käyttää muidenkin ruokien lisukkeena. Helppo ohje, joka kasvisten pilkkomista lukuunottamatta hoituu helposti muun ruuanlaiton ohessa.

Keräkaali-tomaattilisuke (3-4 annosta)

400 g keräkaalia
4 tomaattia (300 g)
1/2 dl öljyä
1 dl vettä
2 tl suolaa
currya, mustapippuria, chiliä

1. Kypsennä hienonnettua kaalia vedessä ja öljyssä n. 15 min. ajan.
2. Lisää lohkotut tomaatit ja mausteet, sekoita hyvin.
3. Ana hautua pienellä lämmöllä n. 10 min.
4. Tarjoa kuumana tai kylmänä.

Ravintosisältö:

Koko resepti: P 7 g, R 47 g, H 25 g
Annosta kohti (3/4 annosta): P 2 g, R 16/12 g, H 8/6 g

Aluksi pilkoin kaalin ja laitoin sen kattilaan. Lisäsin öljyn ja veden. Laitoin vasta tässä vaiheessa lämmön päälle, jottei kaali ehdi palaa pilkkomisen aikana. Annoin kaalin kypsyä kannen alla miedolla lämmöllä ja sekoittelin sitä pari kertaa kypsymisen aikana.

Kun kaali oli kypsynyt, lisäsin tomaatit isoina lohkoina ja mausteet. Sekoitin huolella ja jätin seoksen hautumaan kannen alle. Sekoitin pari kertaa hautumisen aikana. Lisukkeesta tuli aika vetistä, joten ehkä sitä olisi voinut kypsentää ilman kantta, jotta nesteet haihtuisivat vähän vähemmäksi.

Tarjosin lisukkeen lämpimänä sambialaisen papumuhennoksen kanssa.

Rojekti

Siivoilin keittiötä. Tuskastuin siihen, että hyllyillä lojuu kasa vihkoja, joissa on paljon testaamattomia reseptejä, joita olen jo aikoja sitten kirjoittanut muistiin. Ne eivät ole suurimmalta osalta enää ajankohtaisia, sillä ne on kirjoitettu aikana, jolloin tarvitsin ohjeen jopa yksinkertaiseen riisipuuroon ja jolloin en karpannut. Päätin siis panna pystyyn (p)rojektin - käyn läpi nämä ohjeet, muokkaan niitä vähähiilarisiksi mahdollisuuksien mukaan, kokeilen niitä ja onnistuneimmat kirjaan itselleni muistiin yhteen siistiin reseptikirjaseen. Tämän jälkeen voin heittää turhat vihkokasat pois.

Rojektin helmiä tippuillee myös plokiin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Lihapullat hepoisesta

Kannattaa tuntea heppatyttöjä (tai no, naisia ;) ), silloin voi saada käsiinsä aarteita...

Ratsasteleva kaverini kaipaili apua pakastimestaan löytyvän hevosen jauhelihan valmistukseen ja syöntiin, joten sovimme kokkaustreffit. Kyselin mieheltäni, onko hänellä ehdotuksia mitä laittaisimme ja vastaus oli yllättäen lihapullat (jostain syystä hyvin monen lähipiirini miehen lempiruokiin kuuluu lihapullat). No, tehtiin sitten lihapullia.

Tämä ohje on perusohjeeni lihapullille ja käytän samaa ohjetta myös naudan-, hirven- ja lampaanlihalle. Heppa ja hirvi ovat voimakasmakuisia ja vähärasvaisia lihoja, joten niihin voi myös sekoittaa mukaan possua. Itse olen pitänyt 70/30 suhteesta (siis 70% tummaa lihaa ja 30% porsasta). Nyt en kuitenkaan tullut käyneeksi isommassa kaupassa, josta jauhettua possua olisi saanut, joten teimme lihapullat pelkästä hepasta. Myöskään kastiketta en pullille tehnyt, sillä halusin testata makua ihan sellaisenaan.

Lihapullat hepoisesta (4-6 annosta)

n. 1 kg hevosen jauhelihaa
4 munaa
n. 1 dl kuohukermaa
2 pientä / 1 keskikokoinen sipuli (50 g)
suolaa, mustapippuria
voita ja/tai oliiviöljyä paistamiseen

1. Hienonna sipuli.
2. Sekoita kaikki aineet keskenään taikinaksi.
3. Pyörittele taikinasta pullia.
4. Ruskista pullat rasvassa pannulla.
5. Laita valmiit pullat jälkikypsymään kattilaan.

Ravintosisältö:

ei vielä laskettu

Aloitin hienontamalla sipulin hyvin pieneksi. Tässäkin voisi käyttää pakastesipulia, mutta tykkään laittaa lihapullataikinaan sipulit vielä sitäkin hienompana silppuna, joten silppuan ne itse. Sen jälkeen sekoitin sipulin, munat, kerman ja mausteet jauhelihaan. Määrät eivät ole mitenkään tarkkoja, kunhan munaa on tarpeeksi pitämään lihapullat kasassa. Sekoitin taikinaa haarukalla, kunnes se oli kunnolla sekaisin ja muuttui hieman tahmaiseksi tasaiseksi massaksi. Jos taikina jää murumaiseksi, eivät lihapullat pysy niin hyvin kasassa, joten sekoitus kannattaa tehdä huolella.

Tämän jälkeen alkoi paistaminen, joka on mielellään kahden ihmisen hommaa. Itse tällä kertaa pyörittelin pullia ja kaverini hoiteli paistamisen. Jos homma pitää saada tehtyä yksin, kannattaa pullat pyöritellä ensin valmiiksi (esimerkiksi leivinpaperin päälle) ja sitten vasta aloittaa paisto, sillä muuten on joka paikka taikinassa. Paistoimme pullat oliiviöljy-voi-seoksessa, mutta kumpikin toimii paistossa myös yksinään (voi paremmin ;) ). Rasvaa kannattaa varata pannun vierelle, sillä sitä voi joutua lisäilemään paiston aikana. Pannulle mahtuu noin kymmenkunta pullaa kerrallaan, kun niitä pitää mahtua vielä kääntelemäänkin. Kun pullat olivat ruskeita joka puolelta, siirsimme ne kattilaan, jonka pohjalla oli nokare voita ja joka oli miedolla lämmöllä. Ei haittaa, vaikka pullat eivät olisi sisältä asti kypsiä, sillä ne kypsyvät vielä kattilassa muhiessaan lisää. Jatkoimme paistelua pullaerä kerrallaan kunnes kaikki taikina oli käytetty.


Tarjosin heppalihapullat uusien perunoiden, ruusukaalien ja vihreän salaatin kanssa. Jokin voimakas kastike, esimerkiksi pippurinen kermakastike tai punaviinikastike voisi myös sopia hepopullien seuraksi.

Vihreä salaatti

Välillä tarvitsee ideoita lisukesalaatteihin, ettei aina tule syötyä sitä perinteistä tomaatti-kurkku-salaatti-seosta. Tässä kiva vihreä salaatti lisukkeeksi erilaisille ruuille. Riittävyys riippuu annoskoosta ja siitä, kuinka paljon mahdollisia muita lisukkeita on tarjolla.

Vihreä salaatti (2-6 annosta)

ruukku (vihreää) salaattia (esim. tammenlehvä, romaine, pehtoori, jääsalaatti)
1-2 kevätsipulia
1 avokado
reilu kourallinen vihreitä rypäleitä
reilu kourallinen tuoreita basilikan lehtiä
oliiviöljyä, balsamicoa, suolaa, pippuria

1. Revi salaatti kulhoon.
2. Pilko sipuli varsineen ja lisää salaattiin.
3. Kuori ja pilko avokado, lisää salaattiin.
4. Puolita rypäleet ja silppua basilika, lisää salaattiin.
5. Mausta tai aseta mausteet tarjolle.

Ravintosisältö:
riippuu niin paljon kasvisten koosta, että jokainen saa laskea itse...

Lanttumuusi

Keittiössämme käytetään paljon lanttua perunan korvikkeena, koska lantussa on vähemmän hiilihydraattia ja enemmän makua. Lisäksi lantun ominaisuudet ovat muutoin hyvin perunan kaltaiset, joten se sopii useimpiin ruokiin perunan korvaajaksi.

Lanttumuusi (4-5 annosta)

n. 750 g lanttua
n. 30 g voita
n. 1,5 dl kermaa
suolaa

1. Pilko lantut ja keitä väljässä vedessä kypsiksi (n. 15 min.).
2. Kaada keitinvesi pois, lisää voi, kerma ja suola.
3. Soseuta esim. sauvasekoittimella.
4. Maista, lisää voita, kermaa ja/tai suolaa tarvittaessa.

Ravintosisältö:

Koko resepti:
Annosta kohti (4/5 annosta):

Muusia voi kokeilla hyvin myös muistakin kasviksista tai niiden yhdistelmistä, esim. palsternakka, porkkana, mukulaselleri, kukkakaali ja parsakaali on todettu toimiviksi.

Kreolilainen pata

Pakastinta inventoidessani löysin naudan sisäpaistia. Kaapista löytyi myös oliiveja, joita halusin käyttää. Muistin Ruokavuosi-kirjasta löytyvän kreolilaisen paistin reseptin, jossa kyseisiä aineita käytetään. Kyseessä on kuitenkin reseti kokonaiselle paistin palalle ja lihani oli jo valmiiksi pilkottu pakastaessa. Siispä muokkasin reseptistä oman pataruokani.

Kreolilainen pata (4-5 annosta)

n. 750 g naudan paistia suikaleina tai paloina
1-2 rkl voita (20 g)
1 sipuli tai sama määrä pakastesipulia (70 g)
n. 20 oliivia (40 g)
3-4 tomaattia tai sama määrä tomaattimurskaa (n. 230 g)
2-3 valkosipulin kynttä (n. 10 g)
suolaa, mustapippuria, timjamia
1 dl rommia

1. Ruskista naudan paistipalat voissa.
2. Lisää sipuli ja kuullota.
3. Lisää oliivit, lohkotut tomaatit, pilkottu valkoipuli ja mausteet.
4. Lisää rommi, kiehauta ilman kantta.
5. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 2-3 tuntia.

Ravintosisältö:

Koko resepti:
Annosta kohti (4/5 annosta):


Aluksi ruskistin lihan korkealaitaisessa kasarissa, ohjeen voisi myös tehdä padassa. Kun pinta oli ruskistunut, lisäsin sipulit ja annoin niiden kuullottua (eli muuttua läpikuultaviksi, ne eivät saa ruskistua). Käytin pakastesipulia, mutta jos olisin käyttänyt tuoretta, olisivat sipulinpalat saaneet olla aika reilun kokoisia.

Lisäsin pannuun puolitetut oliivit (olisi voinut olla kokonaisenakin, mutta tykkään itse enemmän pienistä oliivinpaloista), lohkotut tomaatit (isoina lohkoina riittää, koska tomaatit "sulavat" pataan) joista kanta oli poistettu ja valkosipulin (sekin reiluina paloina). Tomaatit olisi voinut kaltata, mutta koska itseäni ei häiritse tomaatin kuoret tällaisissa padoissa, en viitsiyt vaivautua. Maustoin ruuan laittamalla pataan reilun hyppysellisen suolaa, mustapippuria myllystä ja timjamia. Käytin kuivattua timjamia, mutta tuoreella tulisi parempaa. Suolan määrän kanssa kannattaa varoa, oliivit kun tuovat myös suolaisuutta pataan.

Lopuksi kaadoin pataan rommin ja annoin sen kiehahtaa, jotta alkoholi haihtuu pois. Annoin padan kiehuskella rauhassa n. 3 tuntia kannen alla. Välillä vilkaisin, ettei pata kuivu liiaksi, silloin olisi voinut lisätä vähän vettä, mutta se ei ollut tarpeen. Tarjosin padan lanttumuusin kanssa.

Parsakaalia pekonikastikeessa

Tässä on arkiruoka, joka pelastaa päivän, kun pää on tyhjä ideoista ja jotain pitää tehdä nopeasti ja helposti. Parsakaali uppoaa raavaammallekin uroolle tässä muodossa. Rasvakammoinen voi kokeilla reseptiä kinkkufileellä ja kevytkermalla mutta voin vannoa, että maku ei varmasti vastaa alkuperäistä. Idea reseptiin on lähtöisin (jälleen) Ruokavuosi-kirjasta, jossa tosin paahdetaan pekonia ja kinkkua sellaisenaan eikä tehdä sitä kastikkeeksi asti.

Parsakaalia pekonikastikkeessa (2 annosta)

1 pkt pekonia (170 g)
1 sipuli tai vastaava määrä pakastesipulia (50 g)
1 dl kuohukermaa
mustapippuria, salviaa
1 iso parsakaali tai 1 pss pakasteparsakaalia (450 g)

1. Laita nupuiksi eroteltu parsakaali kypsentymään (höyrytä tai keitä).
2. Paista pilkottu pekoni pannulla.
3. Lisää pilkottu sipuli pannulle.
4. Lisää pannuun kerma ja mausteet, anna hautua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen kunnes parsakaali on kypsää.
5. Kaada kastike parsakaalien päälle ja tarjoa heti.

Ravintosisältö:

Koko resepti: P 43 g, R 90 g, H 14 g
Annosta kohti: P 21 g, R 45 g, H 7 g

Lemon Posset

Etsin sopivaa helppoa jälkkäriä tuliaisiksi saadulle Moscatel de Setubalille (Portugalilainen jälkkäriviini) ja törmäsin lemon possettiin eli englantilaiseen sitruunavanukkaaseen. Erikoista reseptissä on, että hyydytykseen ei käytetä liivatetta, munaa tms. vaan hyytyminen perustuu kerman kuumentamisen ja sitruunan happojen tuottamiin kemiallisiin reaktioihin. Resepti on ilmeisesti ollut blogihitti vuonna 2012 ilmestyttyään Glorian ruoka&viini-lehdessä (ainakin useiden blogien mukaan). Minähän en muodin aallonharjalla ratsasta, joten näin pari vuotta myöhässä on ihan oiva aika julkaista oma muunnokseni reseptistä.

Lemon Posset (6 annosta)

4 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
1 dl sitruunamehua

1. Sekoita kerma ja sokeri pienessä kattilassa.
2. Keitä seosta kolme minuuttia koko ajan sekoittaen.
3. Lisää sitruunamehu koko ajan sekoittaen.
4. Jaa seos annosmaljoihin.
5. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.
(6. Koristele esim. mansikoilla ja suklaalla.)

Ravintosisältö (ilman koristeita):

Koko resepti: P 8 g, R 140 g, H 114 g
Annosta kohti: P 1 g, R 23 g, H 19 g


Aloitin sekoittamalla kerman ja sokerin ja kiehauttamalla seoksen kattilassa... ja tietysti onnistuin tässä vaiheessa kiehauttamaan kermat levylle. Maitotuotteita kuumennettaessa pitäisi aina olla varovainen, sillä niillä on paha tapa kiehahtaa hyvin nopeasti ylös kattilasta sillä sekunnilla kun käännät katseesi muualle. Pitää siis jatkuvasti olla valmiina säätää levyn lämpötilaa tai jopa nostaa kattila kokonaan pois levyltä. Toisaalta, ei se maailmaa kaada jos seos kiehuu yli, jatkaa vain keittelyä kun lämpötila on tasaantunut jälleen (ja jos paljon kiehuu yli, voi vaikka vähän lisätä kermaa, kunhan keittelee seosta lisäyksen jälkeenkin sen kolme minuuttia).

Kermojen keittelyn jälkeen lisäsin sitruunamehun ja jaoin seoksen jalallisiin annosmaljoihin, jotka mielestäni ovat kivan näköiset tällaiselle vanukkaalle. Annoin hyytyä jääkaapissa. Koska jälkkäri piti saada kuljetettua n. 15 km päähän, peitin lasit kelmulla. Osassa ohjeita käsketään peittämään annokset joka tapauksessa kelmulla, mutta itse en sitä yleensä tykkää tehdä, sillä pinnasta haihtuva neste kerääntyy kelmuun ja alas pudotessaan muodostaa vanukkaan pintaan "kraatereita". Kuljetuksesta johtuen kuvan annoksista niitä siis löytyy, samoin vanukas on kuljetuksessa liikkunut ja muodostanut lasin reunaan ohuen vanukaskerroksen (sellaisen voi haluta tehdä tahallaankin, silloin kylläkin kannattaa tehdä se heti aluksi pyörittelemällä lasissa pientä määrää vanukasseosta ennen kuin täyttää lasin loppuun asti).

Hyydyttyään vanukas oli yllättävän kiinteää vaikka olin epäillyt onnistuuko resepti heti ekalla yrityksellä. Koristelin maljat tuoreilla mansikoilla (ja asetin niitä myös erikseen tarjolle). Mansikoiden lisäksi koristeeksi sopisi tumma suklaa mutta koska olin vieraisilla, en lähtenyt sotkemaan suklaalla vaan asetin sitä ihan vaan paloina tarjolle vanukkaan kanssa.

Viljaton (kinkku)pizza

Vähähiilihydraattisia pizzapohjaohjeita on paljon erilaisia. Tämä pizzapohja on paitsi vähähiilihydraattinen myös täysin viljaton. Pohja on myös aika tukeva, pizzanpalasten syöminen käsin ei onnistu (toisin kuin "oikealla" pizzapohjalla) mutta haarukan ja veitsen avulla leikatut suupalat sentään kestävät kasassa (osassa vh-pohjista ei sekään onnistu). Lisäksi kovin erikoisia aineita ei tähän pohjaan tarvita. Siksipä tämä on yksi suosikkejani vähähiilihydraattisista pizzapohjista. Alunperin ohje on bongattu karppaus.infosta. Täytteet toki jokainen laittaa pizzaansa mieltymyksensä mukaan, esimerkkinä kuitenkin tällä kertaa kinkkupizza, johon myös upotettu kasviksia mukaan.

Viljaton (kinkku)pizza (pellillinen eli 2-6 annosta)

Pohja:
1 prk Creme Fraichea (150-200g)
2 munaa
100g juustoraastetta
1 tl leivinjauhetta
3 tl psylliumia

Täyte:
1 iso / 2 pientä prk tomaattipyrettä (140 g)
1 pss kinkkusuikaleita (250 g)
1 prk säilykeherkkusieniä (115 g)
kourallinen pilkottua kevätsipulia (25 g)
hyppysellinen pilkottuja oliiveja (20 g)
kourallinen Aura-murua (30 g)
1 pss juustoraastetta (150 g)
oreganoa

1. Sekoita täytteen aineet keskenään.
2. Levitä täyte pellille leivinpaperille, paista 200 asteessa kullanruskeaksi.
3. Levitä täytteet esipaistetun pohjan päälle.

4. Paista vielä n. 10 min. tai kunnes juusto on sulanut.

Ravintosisältö:
Pohja: (ei vielä laskettu)
Täyte: (ei vielä laskettu)

Aloitin taittelemalla leivinpaperin pellille siten, että se peitti koko pellin mutta ei muodostanut ryppyjä kulmiin. Samalla laitoin uunin lämpenemään. Sitten sekoitin kaikki pohjan aineet keskenään ja levitin seoksen pellille reunoja myöden lusikalla. Itse käytin 150 g Creme Fraichea (koska Valion purkki on sen kokoinen) ja taikina riitti juuri ja juuri tarkasti levittäen yhteen pellilliseen. Isommalla 200 g purkillisella operaatio olisi voinut olla helpompi.

Kun taikina oli levitelty, paistoin sen uunissa kullanruskeaksi. Aikaa en tullut katsoneeksi, sillä se ei ole mitenkään tarkka tässä ohjeessa, mutta odotellessa ehti hyvin pilkkoa täyteaineet.

Kun pohja oli esipaistunut, levitin sen päälle tomaattipyreen tasaisesti reunoille asti ja pyreen päälle ripottelin muut täyteaineet tasaisesti. Ei kannata yrittää tunkea liikaa täytteitä, sillä pohja ei ime itseensä kosteutta samalla tavalla kuin normaali pizzapohja vaan pizzasta tulee helposti vetinen liian paksulla täytekerroksella. Päälimmäiseksi ripottelin pussillisen pizzajuustoraastetta ja ripottelin pinnalle reilusti oreganoa. Oreganon voi myös laittaa vasta kypsän pizzan päälle, mutta omasta mielestäni paras tulos tulee kun oregano muhii uunissa muiden täytteiden mukana.

Paistoin pizzaa vielä n. 10 minuuttia eli sen aikaa että täytteet lämpenivät ja juusto suli. Valmiin pizzan leikkasin veitsellä ja nostin palat lautaselle lastan avulla.