Kana kynittävänä?

Kuvan kukot eivä liity tapaukseen, lähde: Google ;) (eli Picasan vapasti käytettäviä kuvia)

VAROITUS! Seuraava teksti sisältää ällökuvia, älä katso jos et kestä niitä!

Sain ystäväni kautta itselleni pari kukkoa. Kukot olivat varmasti onnellisissa oloissa kasvaneita ja taatusti tuoreita, mutta... ne pitäisi kyniä itse. Eipä siinä muuta kun kokeilemaan. Ruokavuodesta (se keittokirja, josta on jo ollut aiemminkin mainintoja) löytyi ohje: 1. Aloita kyniminen rinnasta, 2. Kärvennä untuvat. Aika suppea ohje, mutta ei auta kuin kokeilla. Onneksi riistalintujen kohdalta Ruokavuodesta löytyi kynimiseen hieman enemmän ohjeistusta, jota saattoi soveltaa. Lisäksi netistä hakemalla löytyy jotain vinkkejä vaikka perusohjeet ovatkin aika vähissä.

Kukoista ensimmäinen meni harjoitteluun mutta toisesta onnistuin ottamaan kuviakin. Kaveri näyttää hassun väriseltä, koska se on silkkikana. Niiden kuuluukin olla pörröisiä ja nahka on sinistä. Toinen kukoista (se ensimmäinen harjoitteluversio) oli ihan tavallinen, mutta siitä ei niitä kuvia ole. Alustakin näyttää vähän hassulta, sillä suojasin pöydän pinnan pahvilla. Kynin kukot ulkona terassilla, jottei sisätilat sottaannu höyhenistä, mutta homma olikin suhteellisen siistiä (kun piti vieressä jätekassia, johon höyhenet heti laittoi) joten sen olisi voinut tehdä sisätiloissakin.

Tästä lähdettiin liikkeelle: kukko ilman päätä, jalkoja ja sisäelimiä

Kyniminen hoitui yllättävän helposti. Ensimmäiseen meni enemmän aikaa kun lueskeli ohjetta välillä ja ihmetteli mitä pitäisi tehdä, mutta toinen kukko tuli kynityksi alta tunnissa. Toinen kukko tuntui selvästi helpommalta kyniä mutta en tiedä oliko se kiinni rodusta vai siitä että olin jo vähän oppinut mitä pitää tehdä.

Kyniminen aloitetaan rinnasta

Jäljellä on vain äärimmäiset höyhenet

Aloitin kynimisen rinnasta. Höyheniä napataan sormiin muutama kerrallaan ja nykäistään reippaasti vastahöyheneen. Kämmeneen voi kerätä useamman nykäisyn höyhenet ennen kuin heittää ne jäteastiaan, silloin kyniminen nopeutuu hieman. Se mitä kynii rinnan jälkeen on ilmeisesti makuasia, mutta itsestäni tuntui helpommalta siirtyä rinnan jälkeen kylkien kautta koipiin, sitten siivet, kaula ja viimeisenä selkä ja pyrstö. Itse en saanut kaulasta kaikkia höyheniä irti mutta leikkasin ongelmallisen osan nahasta pois. Ruokavuoden ohjeessa kehoitettiin poistamaan viimeiset untuvat ja "kynät" pinseteillä, mutta sormet toimivat ihan hyvin kun nappaa kynsien avulla tiukan otteen.

Kun kaikki höyhenet (mitä irti lähtee) on poistettu, pesin kukon ja poltin jäljelle jääneet untuvat ja muut haituvat. Tässä käytin kaasupoltinta, jonka sain naapurista natolta lainaan. Sen kanssa pitää varoa ettei kärtsää sormiaan tai kanan nahkaa. Poltto onnistunee ihan tavallisella sytyttimellä tai tulitikuillakin, ellei kaasutöhötintä löydy.

Viimeiset untuvat ym. jäljelle jääneet "roskat" poltetaan

Lopuksi katkaistaan kaula

Kynimisen jälkeen kanasta vielä leikataan kaula irti ihan juuresta asti (ellei sitä käytä esim. kanaliemeen) ja kana on valmis uuniin tai pilkottavaksi pataan.

Valmiina uuniin tai pataan

Mustikka-kauramuffinit

Tämä nyt ei ole karppiohje, mutta kyllä tässäkin vehnäjauhoja vältellään. Hieman karppisemman version saa käyttämällä esim. karppisokeria, mutta itse en jaksa liikaa kikkailla, jos kyseessä on kuitenkin juhlatarjottavat. Kuvasta ei tullut kovin nätti, sillä jätin vuokiin liikaa kohoamisvaraa ja siksi muffinit näyttävät vähän aneemisilta... no, aina ei voi mennä niin kuin Strömsössä. Muffinit voi myös halutessaan kuorruttaa valkosuklaalla, jos hakee enemmän cup cake -tyyliä kuin perinteisiä muffineja.

Mustikka-kauramuffinit (n. 20kpl)

 

225 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
4 1/2 dl kaurajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
200 g mustikoita
(valkosuklaata)

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
2. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
3. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan.
4. Lisää maito ja mustikat (pakastemustikat jäisenä), sekoita nopeasti.
5. Nostele taikina vuokiin ja paista 200 asteessa n. 20-25 min.
(6. Kuorruta jähtyneet muffinit suklaalla.)

Hyvät, pahat ja rumat broilerikökkeröt

Italo-henkisten broileripullien nimi selittyy broilerin kahtiajakoisuudella: se on maultaan hyvää vaikkakin eettiseltä kannalta hieman epäilyttävää. Ja vaikka kauneus onkin katsojan silmissä, niin ei näitä mitenkään voi kauniin pyöreiksi lihapulliksi väittää...

 Hyvät, pahat ja rumat broilerikökkeröt (2-4 annosta)

400 g broilerin jauhelihaa
1 muna
kourallinen pinjansiemeniä
kourallinen tuoretta basilikaa
1 lime
suolaa, pippuria, chiliä
oliiviöljyä ja voita paistamiseen

1. Pilko pinjansiemenet rouheeksi ja pieni basilika
2. Sekoita jauhelihaan mausteet, muna ja limen mehu.
3. Tee seoksesta lusikan avulla kökkäreitä ja paista ne rasvassa miedolla lämmöllä kypsiksi.


Aluksi pienin basilikanlehdet reiluiksi palasiksi. Sitten pilkoin pinjansiemenet karkeaksi rouheeksi, yksi siemen meni aina muutamaan palaan. Sekoitin ne ja mausteet sekä munan jauhelihaan ja puristin sekaan puolikkaan limen mehun. Raakaa broileria ei oikein viitsi maistella, joten huomasin vasta syödessä, että limen maku olisi voinut olla voimakkaampi ja laitoin siksi reseptiin kokonaisen limen. Lorautin myös hieman oliiviöljyä taikinaan, mutta sen voi jättää poiskin. Chiliä ripautin vain vähäsen jotta se toisi kökkäreisiin hieman terää muttei kuitenkaan maistuisi tuliselta. Jos tykkäät tulisesta ruusta, voi chiliä toki laittaa enemmänkin.

Heitin pannuun oliiviöljyä ja voita lämpenemään. Muodostin lusikan avulla taikinasta kökkäreitä, koska en halunnut sotkea käsiäni. Niistä ei tullut kovin kauniita, mutta ne olivat persoonallisia ja hauskan näköisiä, joten en lähtenyt siloittelemaan niiden pintaa. Paistoin hetken isommalla lämmöllä niihin hieman pintarusketusta ja laskin sitten lämpöä. Muutaman minuutin kuluttua käänsin kökkäreet lastan ja haarukan avulla ja jatkoin kypsentämistä. Loppuvaiheessa laitoin vielä kannen hetkeksi pannun päälle, etteivät kökkäreet kuivuisi.

Tarjosin kökkäreet yksinkertaisen tomaatti-kurkku-salaattiseoksen kanssa, jota hieman piristin ja yhtenäistin kökkäreisiin sopivaksi pinjansiemenillä, basilikalla ja pirskauksella limemehua.

Helppo kookoskanakeitto

Tässä viimeaikoina on tullut kirjoitettua tänne useampi broileriresepti, vaikka pyrin välttämään broileria ja valitsemaan mielummin vähän eettisempiä lihavaihtoehtoja. Jotenkin vaan kesällä tulee silti siihen broileripakettiin tartuttua, kun haluaa ruokaa nopeasti ja helposti. Tässäpä siis vielä yksi broileriresepti, ohje on alunperin jostain karppikirjasta, joista kirjoittelin ohjeita ylös kun karppaamisen aloitimme. Mikä kirja on kyseessä onkin sitten jo unohtunutta tietoa... Ohjetta on jälleen pikkaisen muunneltu esim. jättämällä mielestäni karppiohjeessa täysin turha ripaus sokeria pois.

Helppo kookoskanakeitto (3-5 annosta)

1 tkl kookoskermaa tai -maitoa
5-7 dl kanalientä
1 sitruunan mehu
450 g broilerisuikaleita
chiliä, inkivääriä, suolaa, basilikaa

1. Laita nesteet ja mausteet kattilaan, anna kiehahtaa ja kiehuta hiljalleen n. 30 min. kannen alla.
2. Lisää broileri ja kiehauta n. 15 min. kunnes broileri on kypsää.


Itse käytän aina itsetehtyä kanalientä, sitä kun on todella helppo tehdä esim. grillibroilerin jämistä (ohjeen laitan kun seuraavan kerran sitä teen). Sitruunaa en viitsi ostaa pelkän mehun takia vaan yleensä jääkaapista löytyy sitruunamehupurkki, josta voi arvioida suunnilleen tarvittavan määrän mehua kokkauksiin. Mausteet voivat olla kuivattuja tai tuoreita, tällä kertaa käytin kuivattuja mutta toki tuoreilla saa paremman ja intensiivisemmän maun. Mausteita saa laittaa tähän reseptiin oman maun mukaan, mutta keitossa saa olla potkua. Maut tulevat hyvin esille keitettäessä, joten kannattaa maistella ja testailla keitosta sen kiehuessa.

Kun mausteliemi on kiehautettu, lisätään broileri vähän kerrallaan liemeen. Käytän tässä valmista suikaletta, mutta toki voi ostaa filettä tms. ja pilkkoa sen sopiviksi suupaloiksi. Broileri kypsyy pinnalta heti kun sen heittää kiehuvaan liemeen, mikä onkin tarkoitus, jotta se pysyy mehevänä. Jos liemi pääsee jäähtymään niin ettei se enää kiehu, lisää lämpöä ja/tai odota hetki että se kiehuu uudelleen ennen kun laitat sinne lisää broilerinpaloja. Ja broilerihan on toki aina marinoimatonta, vaikka en sitä näissä ohjeissa erikseen korosta. Noin 15 min. kiehauttelun jälkeen broileri on kypsää ja keitto valmis tarjottavaksi.

Adan aivomössö

Apukokki-Ada kehitti ihan oman ruokalajin kookoskuorrutteisen puolukkapiiraan teosta ylijääneistä puolukoista. Sopii aamupalaksi, välipalaksi tai pikajälkkäriksi. Nimi tulee mössön hieman epäilyttävästä ulkonäöstä.

Adan aivomössö (1 annos)

 

n. 1 dl puolukoita
kourallinen kookoshiutaleita
steviaa maun mukaan

1. Sekoita aineet.

Länsirannikon salaatti

Helteellä ei tee mieli syödä mitään kovin tukevaa eikä kyllä kokkaillakaan pahemmin. Silloin syödään salaatteja. Tässä hyvin merellinen salaatti rojekti-vihkosista pienin muutoksin alkuperäiseen.

Länsirannikon salaatti (2-4 annosta)

 

360 g katkarapuja
purkki simpukoita suolavedessä (120 g simpukkaa)
200 g herneitä
purkki marinoituja herkkusieniä (115 g sieniä)
purkki valkoista parsaa (160 g parsaa)
salaattia
kurkkua
Rhode Island tai tomaatti-chili -salaatinkastiketta

1. Valuta simpukat, sienet ja parsat.
2. Pilko kurkku ja parsat, pieni tarvittaessa sieniä ja simpukoita.
3. Revi salaatti kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita.


Tarjosin kaverina patonkia, vaikkei se kovin karppia ollutkaan.

Auran päärynäbroileri

Tässä erittäin yksinkertainen ja nopea resepti, jonka aineiden yhdistämistä ei vain kaikki aina tule ajatelleeksi. Minun päästäni ei resepti ole lähtenyt (johtuneeko siitä, että olen allerginen kypsentämättömälle päärynälle, joten sen käyttö ei tule kovin helposti mieleen) vaan mieheni keksi haluavansa päärynäbroileria. Hänen mielestään tämä on ihan perusresepti, jota varmaan jokainen äiti on tehnyt... No ei vaan minun mielestäni, mutta anoppini onkin ravintola-alalla. Aura nimessä viittaa Aura-juustoon, eikä Aura nimiseen tyttöön tai Aura-jokeen.

Auran päärynäbroileri (3-6 annosta)

600 g broilerin sisäfileitä
1 päärynä
100 g Aura-murua
0,5 dl kuohukermaa
1 rkl voita (10 g)
suolaa, pippuria, kirveliä

1. Ruskista broilerit voissa molemmin puolin, mausta suolalla ja pippurilla.
2. Lisää pannulle pilkottu päärynä, kypsennä hetki.
3. Lisää Aura-juusto, anna sulaa hetken.
4. Lisää kerma, anna kastikkeen tekeytyä hetken.


Aluksi paistoin broilerit, paketissa luki paisto-ohje (3-4 min. molemmin puolin) joten paistossa ei ollut mitään ihmeteltävää. Hieman lyhensin aikaa (eli paistoin n. 3 min. per puoli), sillä broilerit kypsyvät vielä kastikkeen tekeytyessä. Laitoin mausteet pintaan ja heitin pilkotut päärynät pannulle. Pienin niitä vielä pannulla, jotta ne varmasti kypsyvät, mutta tätä ei tarvitse tehdä jollei ole allerginen kypsentämättömälle päärynälle. Lisäsin Auran ja n. minuutin kuluttua kerman. Kastike sai hautua pienellä lämmöllä muutaman minuutin. Rakenteeseen on tarkoitus jäädä pureskeltavaa eli kastiketta ei tarvitse sekoitella tasaiseksi. Lopussa vielä varmistin että broileri on taatusti kypsää leikkaamalla yhden fileen puoliksi.

Tarjosin päärynäbroilerin punajuuripyreen kanssa.

Punajuuripyree

Punajuuripyreen alkuperäinen ohje on rojekti-vihkosista (eli alkuperä unohtunut). Muokkasin siitä vähän enemmän omaan makuun iskevän yksinkertaisemman version. Pyreen valitsin Auran päärynäbroilerin seuraksi sillä perusteella, että siinä käytetään valkoviiniä (minulla on sitä iso tonkka ruuanvalmistukseen, kuten olen aiemmassa postauksessa jo kertonut).

Punajuuripyree (2-3 annosta)

 

n. 400 g tuoretta punajuurta
1 rkl voita (10 g)
2 dl valkoviiniä
vettä
n. 1 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria

1. Kuori ja pilko punajuuret, kuullota ne kattilassa voissa.
2. Lisää valkoviini, mausteet ja vettä sen verran että punajuuret juuri peittyvät, keitä kypsäksi.
3. Soseuta ja lisää kermaa.


Aloitin kuorimalla ja pilkkomalla punajuuret, joka ei ole kovin siisti tehtävä. Teen sen siksi yleensä lavuaarissa ja huuhtelen käsiä, kuorimaveistä, veistä ja leikkuulautaa aina joka punajuuren välissä kylmällä vedellä, silloin ei väri ehdi jämähtää joka paikkaan. Käsiensä värjäytymistä kovasti pelkäävä voi vetää käsiensä suojaksi ohuet muovihanskat.

Kun punajuuret oli pilkottu, kuullotin ne kattilassa voissa ja lisäsin mausteet ja viinin. Viini riitti punajuurille, mutta sitä olisi voinut jatkaa vedellä. Yritin keitellä punajuuria kannen alla, mutta olin jossain ajatuskatkossa valinnut kattilan, johon ei ollut sopivaa kantta, joten eihän se onnistunut. Keitin siis juuret ilman kantta, jolloin jouduin lisäilemään vettä aina välillä kun se haihtui pois. Valitse siis mielummin kannellinen kattila, niin ei tarvitse koko ajan kytätä nesteen riittävyyttä ja kypsyminenkin on hieman nopeampaa. Itsellä kesti n. 40 min. ennen kuin juuret olivat valmiit, kypsyminen tosin riippuu siitäkin kuinka pieniksi paloiksi on punajuuret malttanut leikata.

Kun punajuuret olivat kypsät, soseutin ne sauvasekoittimella ja lisäsin kerman. Tässä vaiheessa kerman määrää pitää vähän arvioida pyreen halutun löysyyden mukaan. Jos haluaa kovin kiinteätä pyrettä, kannattaa ehkä jo keittovaiheessa haihdutella vähän keitinlientä pois ilman kantta, muuten pyreestä tulee helposti aika löysää. Lopuksi tarkistetaan maku ja lisätään suolaa, pippuria ja/tai voita jos tarvitsee. Isossa kuvassa pyree näyttää jotenkin todella vispipuuromaiselta ja keinovärjätyltä mutta ruuan seurassa se oli jotenkin paremman näköistä.

Kookoskuorrutteinen puolukkapiiras

Pakastimesta täytyy saada pois viimeiset marjat ennen uuden sadon pakastamista. Viimeinen puolukkarasia kului hyvin tähän karppipiiraaseen (sekä Adan aivomössöön). Ohje on löytynyt Karppaus.infosta. Muutoksia en kovin paljon tehnyt, ainoastaan pientä hienosäätöä aineiden osalta. Apukokki-Ada oli auttamassa piiraan tekemisessä. Lapset on hyvä ottaa mukaan ruuanlaittoon pienestä pitäen, silloin he oppivat paljon yhteisen tekemisen ohessa. Etenkin leipomisessa auttaminen on lähes kaikkien lasten mielestä hauskaa - erityisesti koska työvälineet saa nuolla lopuksi :) .

Kookoskuorrutteinen puolukkapiiras (4-8 annosta)

pohja:
4 munaa
1 ml vanilja-aromia
1 ml vaniljaa
150 g sulaa voita
1 dl kuohukermaa
1 dl vettä
1 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 rkl psylliumia
1 tl soodaa
steviaa

täyte:
3 dl puolukoita
25 g voita
1 dl kookoshiutaleita
steviaa

1. Vaahdota munat, lisää vaniljat, voi, kerma ja vesi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
3. Kaada piirakkavuokaan tai irtopohjavuokaan.
4. Sekoita puolukoita lukuunottamatta muut täytteen aineet, levitä taikinan pinnalle.
5. Lisää puolukat täytteen päälle.
6. Paista 175 astetta n. 30-40 min.


Aluksi vaahdotimme munat. Vaahdon jätimme aika löysäksi, sillä se lötsähtää kuitenkin kun siihen lisätään nesteitä. Sitten lisäsimme nesteet. Taikina oli aika epäilyttävän näköistä tässä vaiheessa mutta rakenne muuttui selvästi taikinamaisemmaksi kun kuivat aineet lisättiin. Steviaa lisäsimme arviolta n. 15 pisaraa, mutta koska stevialiuokset ja -jauheet eroavat todella paljon, ei määrään voi antaa yleistä ohjetta, se täytyy vain itse maistella. Levitimme taikinan halkaisijaltaan 26 cm vuokaan.

Pehmitin täytteeseen tulevaa voita hieman mikrossa ja sekoitin sen kookoshiutaleisiin ja steviaan. Nyt käytin steviajauhetta, jota ripottelin seokseen ehkä n. 1 tl verran. Ripottelin jauhetta lisäksi hieman taikinan pinnalle, koska taikina ei ollut erityisen makeaa. Levitin täytteen taikinan pinnalle ja ripottelin puolukat päälle. Alunperin ohjeessa oli 2 dl puolukoita, mutta määrä näytti epäilyttävän vähäiseltä, joten laitoimme puolukoita lisää n. 1 dl verran. Ripottelin steviajauhetta vielä hieman puolukoidenkin päälle. Piirakka oli uunissa n. 40 min. sillä alkuperäisen ohjeen 30 min. ei ollut mielestäni tarpeeksi. Kannattaa kuitenkin hienosäätää aikaa oman uunin mukaan.

Söimme piiraan mansikkarahkan kanssa, koska sitä oli tarjolla muiden toimesta. Vaniljajäätelö tai -kastike olisi myös toiminut hyvin. Piiras oli hyvin maittavaa, jonka näkee siitäkin, että en muistanut ottaa siitä kuvaa ennen kun se oli jo puoliksi syöty! Hassua väriä puolukoiden alla ei kannata säikähtää, se nimittäin johtuu vain siitä, että puolukka on luonnon indikaattori, joka reagoi happaman tai emäksen (sooda) kanssa väriään vaihtaen.

Porkkana-kanttarellikeitto

On tullut vähän huonosti päivityksiä, kun kesällä on niin kiirus reissata ympäriinsä. Ruokaa on sentään välillä tullut laitettua, joten yritetäänpä laittaa tänne muutamia tekeleitä aina kun on kotosalla ja on vähän vapaata aikaa.

Tämä on aika kevyt kantterellikeitto, jonka alkuperäinen ohje löytyi rojekti-vihkosista. Muokkasin toki jälleen ohjetta omaan makuun. Säväystä "normaaliin" sienikeiton ohjeeseen tuo porkkana ja valkoviini. Valkoviiniä ei alkuperäisessä reseptissä ollut, mutta laitoin sitä omaan versiooni, sillä sain kaveriltani kokonaisen lärvilaukun vanhentunutta viiniä. Vähän vanhentunut viini, jota ei kuitenkaan oikein viitsi enää juoda toimii ihan hyvin ruuanlaitossa sellaisissa ohjeissa, joissa viini keitetään. Liika hapottuminen ja etikoituminen, joka tekee viinistä juotavaksi kelpaamatonta, ei ruuanlaitossa nimittäin haittaa, viini vain muistuttaa vähän enemmän viinietikkaa. Laatua täytyy toki tarkkailla aistinvaraisesti (kuten aina kun käyttää parasta ennen -päiväyksen ohittaneita tuotteita) jottei ruokaa pilaa oikeasti pilaantuneella tavaralla.

Porkkana-kantterellikeitto (2-4 annosta)

n. 1 l kanttarelleja (n. 400 g)
1 sipuli (70 g)
2 porkkanaa (130 g)
1 rkl voita (10 g)
2-4 dl valkoviiniä
5-7 dl vettä
200 g sulatejuustoa
1 rkl kasvis- tai lihafondia
suolaa, mustapippuria, timjamia, kirveliä

1. Pilko sienet ja hienonna sipuli ja porkkana.
2. Kiehauta sienet ja sipuli rasvassa kattilassa kunnes neste on haihtunut.
3. Lisää porkkanat ja anna hautua muutama minuutti kannen alla välillä käännellen.
4. Lisää viini ja kiehauta.
5. Lisää vesi ja mausteet. Anna kiehua n. 10 min. kannen alla kunnes porkkanat ovat kypsät.
6. Lisää sulatejuusto nokareina.