Glögipannacottakakku (22)

Jälkkäreitä jouluun. Tämä kakku ei sovi aloittelijoille, sillä se on aika vaativa ja aikaa vievä, koska ohjeeseen kuuluu paljon aineiden jäähdyttelyä ja jähmettämistä ja kakun kerrokset eivät onnistu ellei niiden kanssa ole varovainen ja tarpeeksi pitkämielinen jähmettämisissä. Jos pohja lähtee hajoamaan, voi tilannetta korjata murustelemalla piparisattumia täytteen joukkoon (tai toki niitä voi laittaa muutenkin sekaan).

Glögipannacottakakku

pohja:

100 g pipareita
50 g voita

täyte:

1 l kuohukermaa
1 mm vaniljaa tai vaniljatanko (tai 1 tl vaniljasokeria)
5 liivatetta
(pari piparia)

päällinen:

3 dl glögiä
3 liivatetta

koristeet:

mantelilastuja

1. Murustele piparit ja sekoita niihin sula voi, painele irtopohjavuoan pohjalle.
2. Kiehauta kerma ja vanilja koko ajan sekoitellen, lisää liivatteet, jäähdytä sekoitellen.
3. Lusikoi jäähtynyt seos varovasti pohjan päälle vuokaan (murustele sekaan pari piparia).
4. Jähmetä kakkua jääkaapissa vähintään 4 tuntia mutta mieluiten yön yli.
5. Sekoita  liivatteet pieneen tilkkaan lämmitettyä glögiä, lisää seos glögiin, lusikoi varovasti täytteen päälle vuokaan.
6. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
7. Irrota kakku varoen vuoasta ja koristele mantelilastuilla.

Puolukka-vispipuuro (21)

Jouluaamuun kuuluu riisipuuro, mutta puolukan ystävät voivat vaihtaa sen vispipuuroon. Tavallisen vispipuuron tilalla karpit voivat kokeilla tätä vähähiilarista versiota. Alkuperäinen resepti on karppaus.infosta.

Puolukka-vispipuuro (1 annos)

1 1/2 dl vettä
1 1/2 dl kermaa
2 tl psylliumjauhetta
n. 1 dl puolukkaa
makeutusta (esim. steviaa)
ripaus suolaa

1. Sekoita psyllium kylmään veteen ja anna turvota muutama minuutti sekoitellen.
2. Lisää loput aineet ja hurauta sauvasekoittimella tasaiseksi puuroksi.

Mausteinen kanasalaatti (20)

Kyselin mieheltä mitä hän haluaisi ruuaksi. Hän pyysi "sitä kanasalaattia, missä on sitä mausteista mössöä". Olen tehnyt tätä monta kertaa aiemminkin, mutta nyt en yllättäen enää muistanut mistä olin alkuperäisen ohjeen saanut ja mihin sen olin laittanut. Kehittelin siis idean pohjalta salaatin ihan kokonaan uusiksi. Salaatti sopii myös hyvin jouluteemaan, koska siinä käytetään joulumausteinakin käytettäviä kanelia ja inkivääriä.

Mausteinen kanasalaatti (2 annosta)

300 g broilerin filesuikaleita
1 tlk ranskankermaa (150 g)
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
suolaa, pippuria
voita
salaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia jne.

1. Paista broilerinsuikaleet voissa ja mausta, lisää ranskankerma.
2. Pilko ja sekoita kasvikset salaatiksi, kaada broileriseos salaatin päälle.

Rommiluumuvaahto (19)

Joulupöydän perinnejälkkäreitä on luumurahka. Jos ei halua tehdä perinteistä luumurahkaa, voi kokeilla aikuisempaan makuun sopivaa rommiluumuvaahtoa. Toimi muuten erittäin hyvin Irish Coffeen kanssa tarjoiltuna :) . Ja kun käyttää rommin sijaan rommiaromia, sopii jälkkäri myös perheen pienimmille. Tosikarpit tietysti joko ostavat sokeroimatonta luumusosetta tai tekevät luumusoseensa itse, jolloin jälkkäriin jää jäljelle vain luumun sisältämät "luonnolliset" sokerit.

Rommiluumuvaahto (4-6 annosta)

4 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria
300g luumusosetta tai -marmeladia (itse tehtyä tai kaupasta)
200-250 g tuore- tai mascarponejuustoa
1-2 tl rommiaromia (jätä pois, jos teet luumusoseen itse)
(makeutusta tarvittaessa)
(luumuja ja/tai pipareita koristeluun)

1. Vaahdota vaniljalla maustettu kerma.
2. Notkista juusto ja sekoita siihen luumusose ja rommiaromi.
3. Sekoita juusto-luumuseos kermavaahtoon (makeuta tarvittaessa).

Luumusose:

n. 200 g kuivattuja luumuja
1 dl vettä
1 dl rommia
makeutusta (esim. steviaa)

1. Keitä aineita 15 min. miedolla lämmöllä.
2. Jäähdytä, soseuta ja makeuta.

Keitetty kinkku (18)

Joulukinkun voi tehdä keittämällä tai paistamalla. Paisto-ohjeita tulee yleensä kinkun mukana mutta keittäminen on nykyään harvinaisempaa (ehkä tarpeeksi isoja kattiloita ei löydy nykyään kovin monelta). Keittäminen on kuitenkin hyvin hellävarainen tapa kinkun valmistamiseen ja vanha sananlasku sanookin, että joka keitetyn paistaa se makean maistaa. Keittämistä kannattaa siis kokeilla. Keittolientä voi maustella oman mieltymyksen mukaan ja kokeilla erilaisia versioita kunnes löytää oman suosikkinsa. Myös kinkun kypsyysastetta eli sisälämpötilaa voi säätää oman mieltymyksen mukaan, paistomittaria kannattaa ehdottomasti käyttää apuna.

Keitetty kinkku

kinkku
vettä (tai vettä ja punaviiniä)
(juureksia esim. sipulia, porkkanaa, mukulaselleriä)
(suolaa, pippuria, neilikkaa, laakerinlehtiä)

1. Sulata kinkku viileässä (pakkauksen ohjeen mukaan).
2. Huuhdo kinkku ja laita se kattilaan, kaada päälle kylmää vettä niin että kinkku peittyy juuri ja juuri.
3. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori vaahto (lisää mausteet, juurekset yms.).
4. Anna kypsyä hiljalleen poreilevassa vedessä kypsäksi (70-85 astetta).
5. Nosta kinkku kattilasta ja paista vielä sen pinta rapeaksi 200 asteisessa uunissa n. 15-30 min.

Jos haluat kinkkuun kuorrutuksen, poista kinkusta kamara keittämisen jälkeen ja sivele kinkun pintaan kuorrutusaineet ennen kun laitat sen uuniin. Kinkun liemi kannattaa ehdottomasti säästää ja käyttää sitä pohjaliemenä kastikkeisiin ja keittoihin. Kuvan kinkku on n. 3,5 kg luuton juhlakinkku, joka on keitetty 80 asteiseksi liemessä, jossa oli n. 1,5 l vettä, 2 dl punaviiniä, 10 mustapippuria, laakerinlehti, sipuli ja n. 1 rkl suolaa.

Minionin mangokakku

Tykkään tehdä kakkuja erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Kaverini ovatkin jo tottuneet siihen, että melkein aina kysyn voinko tuoda kakun (tai edes jotain muuta leipomusta) mukanani. Usein kakkuni ovat erilaisia uunittomia hyydykekakkuja (kutsutaan myös juustokakuiksi, vaikka niissä ei aina ole tuorejuustoa) sillä ne ovat vähän karpimpia kuin useimmat uunitetut (leivonnias)kakut. En myöskään pidä siitä, että kakut ovat liian "sliipattuja", eli kakkujani ei yleensä ole peitetty sokeri- tai marsipaanikuorrutteella eikä niihin ole laitettu koristeita, joita on väkerretty monimutkaisilla välineillä ja tekniikoilla päiväkausia ennen juhlatilaisuutta.

Tässä kirjoituksessa esitelty mangokakku on hyvin helppo ja nopea tehdä (helpompi kuin monet muut tekemäni hyydykekakut). Siitä on kaksi versiota, joista toinen on vähän karpimpi kuin toinen. Kakut nyt ei yleensä ikinä ole täysin karppeja, mutta karpimpi versio tästä kakusta kelpaa varmasti monelle karpille, jotka eivät ihan tiukinta linjaa ruokailussaan vedä. Itsekin testasin molemmat versiot, kuvista minionikakku on tavallinen ja "aikuisemmin" koristeltu kakku on karpimpi versio (tekokuvat ovat karppiversiosta, jonka teossa ja kuvaamisessa auttoi jälleen apukokki-Ada).

Minionin mangokakku

pohja:

100 g Digestive-keksejä
50 g voita
60 g tummaa suklaata
tai
200 g tummaa suklaata

täyte:

4 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljaa
200 g tuorejuustoa
250 g mangososetta
vähän makeutusta (sokeria tai steviaa tms.)
6 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua

päällyste:

n. 125 - 200 g mangososetta
karkkeja ja koristekuorrutetta/sokerimassaa tai mangoviipaleita (tuoretta tai omassa mehussaan säilöttynä)

1. Murustele keksit ja suklaa ja sekoita ne sulaan voihin, painele irtopohjavuoan pohjalle.
  (Karppiversio: Rouhi suklaata karkeiksi paloiksi ja ripottele ne tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.)
2. Vatkaa vaniljalla maustettu kerma.
3. Notkista tuorejuusto ja lisää siihen mangosose, sekoita kermavaahtoon ja makeuta sopivaksi.
4. Kuumenna sitruunamehu ja liuota liivatteet siihen, lisää liivateseos täytevaahtoon.
5. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
6. Levitä pinnalle mangosose, irrota kakku vuoasta ja koristele.


Kakun teko kannattaa aloittaa vuoraamalla irtopohjavuoka leivinpaperilla. Silloin kakun saa helpommin siirrettyä tarjoilualustalle. Irtopohjavuokaan saa hyvin sopivan kokoisen leivinpaperin pohjalle kun napsauttaa vuoan renkaan kiinni pohjaan niin, että leivinpaperiarkki jää niiden väliin ja sitten leikkaa leivinpaperin reunat n. 1 cm päässä vuoasta (varmuusvara, jottei tule leikattua leivinpaperia kakun mukana lautaselle ja josta kiinni pitämällä kakkua on helppo siirrellä).
Reunoille voi myös laittaa leivinpaperia (jos onnistuu saamaan sen siististi paikoilleen, siinä tarvii vähän enemmän harjoitusta) jolloin kakku ei liimaudu vuoan reunoihin, mutta se ei ole niin tarpeellista.

Karppiversion pohja

Kun vuoka on valmiina, tehdään pohja. Keksien murskaus onnistuu esim. pakastepussissa siististi, ellei satu omistamaan huhmaretta (keksit pussiin ja hakkaa niitä esim. kaulimella). Suklaa menee sopivan kokoiseksi rouheeksi kun sitä leikkelee terävällä veitsellä leikkuulaudalla. Sula voi sekoitetaan keksien ja suklaan joukkoon, jolloin suklaa pikkuisen pehmenee muttei sula kokonaan, ja saatu seos painellaan vuoan pohjalle. Karppiversio tehdään pelkästä suklaasta, jolloin pohja ei ole tukeva ja pitävä (tarkoitus on vain täydentää makua ja tehdä kakkupalan leikkaamisesta helpompaa kun täyte ei tartu pohjapaperiin). Pohja kannattaa laittaa jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.

Täytteeseen tulevaan kermaan lisätään vanilja ja se vaahdotetaan kylmänä (lämmin kerma ei vaahtoudu kunnolla). Vaahto saa olla hieman löysää, sillä se helpottaa tuorejuusto-mangoseoksen sekoittamista siihen ja lisäksi täyte silloin valuu vuokaan muodostaen tasaisemman pinnan pienemmällä tasoittelulla. Tässä vaiheessa kannattaa laittaa liivatteet likoamaan, sillä ne toimivat paremmin kun niitä on liotettu kylmässä vedessä n. 7 min. Liivatteiden liotessa ehtii juuri sopivasti notkistamaan tuorejuuston sekoittelemalla sitä lusikalla (tuorejuusto voi olla vähän lämmennyttä, silloin se notkistuu paremmin), sekoittamaan siihen mangososeen ja lopuksi sekoittamaan seoksen kermavaahtoon. Sekoitus kannattaa tehdä isolla lusikalla tai nuolijalla varovasti pohjalta asti sekoittaen (varovasti, jotta vaahto säilyy kasassa, ja lusikalla, jotta seos ei vatkaudu liikaa).

Liotetuista liivatteista puristetaan käsissä ylimääräinen vesi pois ja sitten ne sulatetaan kuumaan (muttei kiehuvaan) mehuun. Pienen määrän sitruunamehua voi lämmittää nopeiten mukissa mikrossa (n. 10 s täydellä teholla riittää) tai jollain muulla tavalla (jos on käyttänyt vauvojen mangososetta, voi mehun lämmittää sosepurkissa, jolloin mangonjämätkin saa mukaan kakkuun). Valmis liivateseos kaadetaan ohuena nauhana koko ajan pohjalta asti sekoittaen täytevaahtoon. Tämä on kakun teon ehkä vaikein kohta, sillä liivateseos ei saa olla liian kuumaa (kiehuvaa) tai se rikkoon vaahdon, mutta ei myöskään liian kylmää (se klimppiytyy eikä sekoitu kunnolla). Myöskään täytevaahto ei saa olla liian kylmää (liivate jähmettyy ennen kuin se on ehtinyt sekoittua kunnolla muodostaen seittimäistä rihmastoa). Itse en kyllä ole ikinä onnistunut pilaamaan kakkua tässä vaiheessa *koputtaa puuta*, ehkä ongelmia tulee jos on sotkenut prosessia laittamalla täytevaahdon jääkaappiin välissä tms.

Liivateseoksen lisäämisen jälkeen täytevaahto kaadetaan pohjan päälle vuokaan ja pinta tasoitetaan lusikalla tai nuolijalla, jos se ei itsestään asetu nätisti (jos kerman on onnistunut vaahdottamaan juuri sopivaksi, täyte "valuu" itsestään tasaiseksi, kun vuokaan vähän heiluttelee tai taputtelee reunoista). Kakkua pitää jähmettää jääkaapissa vähintään neljä tuntia, itse yleensä teen kakut aina edellisenä päivänä ja annan niiden jähmettyä yön yli.

Kun kakku on jähmettynyt, levitetään pinnalle mangososetta (tarkka määrä riippuu siitä, kuinka tasaiseksi on saanut täytteen pinnan, sillä kovin epätasaista pintaa joutuu "paikkailemaan" enemmällä soseella). Sose kannattaa levittää kun vuoan reunus on vielä paikoillaan, niin se ei valu reunoille. Sitten irroitetaan reunus varoen. Jos reunoillekin on laittanut leivinpaperia, poistetaan ne reunuksen poiston jälkeen, muuten voi reunusta irroitella kakusta varovasti ohuella veitsellä työntämällä sen reunuksen ja kakun väliin. Kakku siirretään tarjoilualustalle ja koristellaan. Jos kakkua jää yli, se säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Koristeilla voi leikitellä ja kokeilla erilaisia tapoja tehdä minioni omien taitojensa ja käyettävissä olevien ainesten avulla (alla kuvia erilaisista korsteluversioista). Myös mangon voi vaihtaa johonkin muuhun keltaiseen hedelmään, jos ei mango miellytä tai sitä ei pysty jostain muusta syystä käyttämään.

Tässä minioni on tehty lakunauhalla ja valmiilla koristekuorrutteella

Mangominioni ja persikkaminioni, joissa koristelu on toteutettu lakunauhalla ja sokerimassalla

Karppiversio mangokoristeilla

päivitys 4.4.2015: kuvia erilaisista koristeluista lisätty

Katkarapukaviaari (17)

Kalat kuuluvat useimmissa perheissä joulupöytään. Itse valitettavasti olen allerginen, joten kalaruuat jäävät syömättä (ja siksi niitä ei täällä blogissakaan kovin usein ole). Äyriäisiä kuitenkin voin syödä ja siksi meillä on usein äyriäisvaihtoehtoja kalan tilalla. Tämän reseptin nappasin Ruokavuosi-kirjasta (pienin muutoksin). Jos olisin itse nimennyt ruuan, se olisi varmaankin katkarapumössö, mutta kun kerran kirjassa oli hienolta kalskahtava katkarapukaviaari nimenä, niin laitetaan se nyt sitten ohjeeseen :) . Karpit voivat lusikoida kaviaarin suihinsa sellaisenaan mutta kuvittelisin sen sopivan hyvin myös saaristolaisleivän tai joululimpun päälle.

Katkarapukaviaari

180 g katkarapuja
2 keitettyä munaa
1/2 -1 tkl ranskankermaa
suolaa, pippuria, tilliä
(tilkka sitruunamehua)

1. Pieni sulatetut ja valutetut katkaravut ja keitetyt munat pieneksi hakkelukseksi.
2. Lisää ranskankerma ja mausta, sekoita hyvin.

Punajuuripaistos vuohenjuustolla (16)

Jos perinteiset joululaatikot ja rosolli eivät innosta, voi lisukkeeksi kokeilla punajuurta vähän erilaisessa muodossa. Lisämakua paistokseen tulee vuohenjuustosta, mutta myös Aura-juusto voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Punajuuripaistos vuohenjuustolla (3-4 annosta)

n. 600 g punajuurta
n. 100 g vuohenjuustoa
öljyä
suolaa, pippuria
balsamicoa

1. Kuori ja pilko punajuuret pieniksi kuutioiksi, laita ne öljyllä voideltuun uunivuokaan.
2. Murenna pinnalle vuohenjuustoa, mausta suollalla ja pippurilla.
3. Paista 200 asteessa n. 1 tunti kunnes punajuuret ovat kypsiä, viimeistele balsamicolla.

Piparkakkutalo (15)

Pitihän sitä piparitalokin rakennella. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta kyllä siitä pienellä ehostuksella ihan ok tuli. Ja samalla tuli opittua muutamia asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon rakennelman teossa. Ehkä sitten seuraavana jouluna jotain hieman kunnianhimoisempaa :) . Rakentelussa sekä syömisessä auttoi jälleen apukokki-Ada.

Piparkakkutalo

1 annos piparkakkutaikinaa
1 annos piparkakkukuorrutetta
karkkeja
n. 1 dl sokeria kiinnitykseen
n. 1 rkl tomusokeria viimeistelyyn

1. Leivo piparkakkutaikinasta tarvittavat osat taloon.
2. Koristele osat piparikuorrutteella ja karkeilla (kiinnitä karkit kuorrutteella). kuivata hyvin.
3. Sulata sokeri paistinpannussa miedolla lämmöllä, älä päästä kärähtämään.
4. Kasta talonosien liimattavat reunat nopeasti sulaan sokeriin ja paina paikoilleen.
5. Viimeistele maisema koristelluilla pipareilla, karkeilla ja tomusokerilumella.

Tein taloon hyvin yksinkertaiset kaavat leivinpaperista. Sivuseinä oli 10 cm x 15 cm suorakaide, pääty oli 10 cm leveä, 15 cm kokonaiskorkeudeltaan ja 10 cm sivukorkeudeltaan. Kattopalat olivat 15 cm x 8 cm (myöhemmin huomasimme, että niiden olisi pitänyt olla isommat, koska nyt ei kattopaloihin jäänyt yhtään räystäsvaraa ja lisäksi niistä loppui pituus kesken, kun mitoissa ei ollut otettu huomioon piparien paksuutta... no seuraavalla kerralla sitten osaa tehdä isommat kattopalat). Leikkasimme palat veitsellä piparitaikinasta. Painoimme muotilla päätypaloihin ikkunat ja leikkasimme toiseen päätypalaan oven, jonka myös paistoimme. Lisäksi tein arviolta savupiipun osat, mutta myöhemmin huomasimme, että savupiipun olisi oikeastaan voinut tehdä ihan vaan vaahtokarkista tai suklaanapeista paljon helpommin. Kaulitsimme myös ison taikinapalan talon alustaksi. Isoja osia voi paistaa hieman pidempään kun tavallisia pipareita, jotta ne kypsyvät varmasti.

Kun osat taloon oli paistettu ja jäähdytetty, koristelimme palat tomusokerikuorrutteella. Teimme kuorrutetta yhden erän, jonka jaoimme neljään kippoon ja värjäsimme punaisella, vihreällä ja keltaisella elintarvikevärillä (yksi jäi värjäämättä valkoiseksi). Koristelimme palaset kuorrutteella ja karkeilla, jotka kiinnitettiin pienillä kuorrutepisaroilla tai nauhoilla pipariin. Samalla koristelimme talon pihamalle tulevat kuuset ja moottoripyörät.

Kun koristeet olivat kuivuneet kunnolla, kokosimme talon. Sulatin sokerin paistinpannussa, joka oli aluksi hetken täydellä lämmöllä, mutta myöhemmin laskin lämmön kolmoselle (asteikoilla 0-9). Sokerin kanssa pitää olla varovainen, ettei se pala, jotta siitä ei tule mustaa ja kitkerän makuista. Kun sokeri oli sulanut, dippasimme varovasti liimattavat pinnat sokeriin ja kasasimme talon alustalle. Osien mitoituksen kanssa olisi saanut olla tarkempi ja paloja olisi kannattanut leikata suoremmaksi heti niiden tultua uunista (kun pipari ei ole vielä kuivahtanut ja se on pehmeää, joilloin sitä voi leikata ilman että se murenee), sillä nyt saumat hieman repsottivat ja niihin jäi rakoja... kattoon jääneet raot paikkailimme vaahtokarkeilla, muut jätimme sikseen. Kiinnitimme vielä kuusi- ja moottoripyöräpiparit talon pihamaalle lisäkoristukseksi.

Kun talo oli kasassa, teimme piippuun savua sulasta sokerista. Kaadoin sokeria hieman leivinpaperille, jonka pinnalla levittelin sitä haluttuun muotoon. Sokeria voisi muovata tarkemminkin, mutta koska savun ei tarvitse olla mitenkään säännöllisen muotoista niin tein vain tuollaisia epämääräisen muotoisia hörtsäkkeitä. Yhtä niistä nostelin lusikalla kun sokeri jähmettyi, jolloin siihen sai seittimäistä kolmiulotteista muotoa. Sokerisavu kiinnitettiin piippuun sulalla sokerilla.

Lopuksi viimeistelimme koristelun liimailemalla koristekuorrutteella lakupaloja katonharjalle, vaahtokarkinpaloja lumikinoksiksi ja laku- ja suklaapaloja "halkokasaksi". Viimeinen silaus saatiin ripottelemalla päälle tomusokeria siivilän läpi "lumikerrokseksi".

Piparikuorrute (14)

Piparit eivät ole kovin karppia ja pipareiden kuorrute on sitä vielä vähemmän. Mutta jos nyt kerran vuodessa haluaa sokerikuorrutteella koristeltuja pipareita syödä, niin ne kannattaa tehdä huolella. Kaupasta saa toki valmistakin sokerikuorrutetta, mutta ensinnäkin ne putkilot ovat ihan kamalan isoja ja toiseksi niissä on niin isot reiät, että siistien pursotuskuvioiden teko ei onnistu. Paljon kauniimpia koristeita saa kun viitsi tehdä itse kuorrutteen ja kuorrutuspussukat. Koristeluissa oli jälleen apuna apukokki Ada, mutta pussien teko ja täyttö vaatii kyllä aikuisen sorminäppäryyttä (katso alta kuvallinen ohje pussien tekoon). Koristekuorrutetta voi käyttää muuhunkin kuin pipareiden koristeluun.

Piparikuorrute

1 munanvalkuainen
n. 2 dl tomusokeria
pari tippaa sitruunamehua
(elintarvikeväriä)

1. Vatkaa valkuainen ja n. 1 dl tomusokeria tahnaksi.
2. Lisää sitruunamehu (ja väri) ja sekoita hyvin.
3. Lisää tomusokeria, kunnes seos on sopivan paksuista (valuu vielä, mutta säilyttää muotonsa vaakatasossa).
4. Pussita pieniin pursotuspusseihin (leikkaa päästä pieni pala pois) ja pursota kuvioiksi, anna kuivua.

Pursotuspussin askartelu leivinpaperista:

1. Leikkaa leivinpaperiarkki 16 yhtä suureen neliömäiseen osaan.

2. Kieritä paperipala sormen ympäri.

3. Työnnä peukalo rullan sisään ja vedä vastakkaisia kulmia varovasti nuolten suuntaan...

 ...kunnes rulla on muuttunut tötteröksi.

 

4. Käännä kulmaa tötterön ympäri...

5. Pursotuspussi on valmis.

 ...ja teippaa se kiinni.