Luumutorttu (6)

Itsenäisyyspäivänä voi syödä vähän juhlavammin. Siksipä tälle päivälle on tarjolla valkoviinissä haudutettua possua, lanttulaatikkoa ja jälkkäriksi luumutorttu. Luumutortun alkuperäinen ohje on Ruokavuosi-kirjasta, muokkasin sitä vähän tehdessäni, mutta ohje on aika uskollinen alkupeäriselle. Torttu oli yllättävän nopea ja helppo valmistaa, kunhan muistaa muutaman niksin leipoessaan.

Luumutorttu (8-12 annosta)

Taikina:

75 g voita
1/2 dl sokeria
2 dl jauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 keltuainen
1/2 dl manteli- tai pähkinärouhetta

Täyte:

2-3 dl luumusosetta

Päällyste:

2 valkuaista
5 rkl sokeria
(suolaa, etikkaa)

1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää keltuainen ja kuivat aineet.
2. Painele taikina irtopohjavuokaan, levitä luumusose taikinan päälle.
3. Paista 175 asteessa n. 20-25 min.
4. Vatkaa valkuaiset ja ripaus suolaa vaahdoksi, lisää pieni loraus etikkaa ja sokeri.
5. Levitä tai pursota päällyste tortun pinnalle, ruskista pinta 200 asteessa.


Aloitin erottelemalla munista valkuaiset ja keltuaiset valmiiksi odottamaan pieniin kulhoihin. Erotteluun on monia tapoja ja kikkoja, mutta itse luotan peristeiseen käsityöhön eli rikon munan käteen ja annan valkuaisen valua sormien läpi kippoon samalla kun keltuainen jää kämmenelle. Munien erottelussa pitää olla tarkkana, sillä päällysteen marenki ei onnistu, jos valkuaisen sekaan pääsee yhtään keltuaista. Varaa siis tarpeeksi ylimääräisiä munia ja asennoidu syömään seuraavana aamuna munakokkelia, jos kämmäät.

Munien erottelun jälkeen sekoitin taikinan kuivat aineet huolellisesti yhteen erillisessä kulhossa. Tämä on hyvä tapa, jotta kaikki on valmiina kun tekee taikinaa eikä tarvitse seisottaa vaahtoja sillä välin kun etsiskelee muita aineita. Jauhoina käytin kaurajauhoa. Sitten vatkasin huoneenlämpöisen voin ja sokerin yhteen. Koska määristä näki, että taikina ei ole hirvittävän iso, käytin siihen taikinakulhon sijasta pientä vatkaus/mittakannua. Seuraavaksi lisäsin taikinaan keltuaisen ja kuivat aineet sekoittaen ne lusikalla (tässä vaiheessa ei kannata enää käyttää vatkainta, ettei vaahto hajoa).

Painelin taikinan irtopohjavuokaan (halkaisija 26 cm), johon olin laittanut pohjalle leivinpaperin (torttu on helpompi irrottaa ja siirtää tarjoilualustalle) ja voidellut pohjapaperin ja vuuan reunat. En nostellut taikinaa kovin korkealle reunoille, sillä täytettäkään ei tule kovin paksua kerrosta. Taikinan saa paineltua hyvin vuokaan, kun kastelee kädet. Sitten levitin pohjan päälle täytteen. Käytin vauvojen luumusosetta, koska se oli ainoaa sokeroimatonta sosetta mitä lähikaupasta löytyi. Sitten paistoin tortun.

Kun torttu oli uunissa, valmistin valkuaisvaahdon päällysmarenkiin. Vaahdotin valkuaiset ja ripauksen suolaa keskikokoisessa kulhossa. Valkuaisvaahtoa tehdessä on tärkeää, että kulho ja vatkain ovat molemmat puhtaat ja kuivat, jotta vaahto onnistuu. Ripaus suolaa auttaa vaahdon muodostumisessa ja parantaa sen kestoa. Lisäsin vaahtoon myös pienen lorauksen etikkaa, joka myös parantaa vaahdon kestoa, lisää sen kiiltoa ja tasoittaa makeutta. Viimeiseksi lisäsin sokerin. Kun torttu tuli uunista, pursotin valkuaisvaahdon tortun pinnalle pursotinpussin avulla mutta yhtä lailla vaahdon olisi voinut levitellä lusikalla pinnalle. Laitoin tortun 200 asteiseen uuniin vielä viideksi minuutiksi, jolloin pinnasta tuli haalean ruskea. Jos pinnasta haluaa ruskettuneemman, torttua voi pitää uunissa pidemmän aikaa. Jos pinnasta haluaa ihan vaalean, pitää lämpöä laskea (n. 100 astetta) ja pitää torttua haaleammassa lämmössä vähän pidempään, jolloin pinnasta tulee marenkimaisempi.

Kun torttu oli jäähtynyt, irroitin sen vuuasta ja siirsin tarjoilulautaselle. Söimme tortun huoneenlämpöiseksi jäähtyneenä.